sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Viha

Kuohuu valtameren aallot,
myrskynä nousee.
Saa taivaan jyrisemään.

Räiskyy pimeydessä salamat,
tuuli repii rikki eksyneen
pyyhkii ylitse.

Heittää aallokko sinut
tyhjyyteen
niin voimakas luonto on.

Vaimenee äänet myrskyn,
viimein se vetäytyy
selvisit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti