Hiljaisuudessa istun,
juurella tunturin.
Kuuntelen itseäni,
sisimpääni tutkien.
Nyt haavani umpeutuu,
on mennyt entinen.
Käännän katseeni valoon,
lämpöön auringon.
Hengitän pakkasilmaa,
se puhdistaa minut.
Luonto levittäytyy ympärilleni,
olen turvassa sen sylissä.
Hiljaisuudessa istun,
rauha sydämessä.
Edessäni avautuu,
elämä ihmeellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti