sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Tulilintu

Päättyi kaari,
tämän hetken.
Rakensi pesän,
oksilla kanelipuun.

Syttyi roihuun,
polttavaan.
Jäi tuhka,
kytemään.

Voimasta tulen,
syntyen.
Kohosi taivaalle,
loistaen.

Kyyneleen suolaisen,
laski otsalle parantaen.
Tunnethan,
voiman elämän.

Susi

Silmissään salaperäisyys,
näätkö viisauden.

Liikkeissään keveys,
kuuletko hiljaisuuden.

Äänessään voima,
tunnetko kunnioituksen.

Matkallaan yksin,
ymmärrätkö vapauden.

Onnellisuus

Näissä hetkissä,
näissä palasissa.

Tässä ajassa,
huomisessa.

Asuu sinussa,
sydämessä.

Tähtenä taivaalla,
tuikkivana.

Lupaus

Se hetki,
kun meidät solmitaan yhteen.
Se punoutuu tiukasti,
toinen toiseen.

Lupaan olla tässä,
lähelläsi rakastaen.
Vierelläsi taivaltaa,
samalla polulla.

Viha

Kuohuu valtameren aallot,
myrskynä nousee.
Saa taivaan jyrisemään.

Räiskyy pimeydessä salamat,
tuuli repii rikki eksyneen
pyyhkii ylitse.

Heittää aallokko sinut
tyhjyyteen
niin voimakas luonto on.

Vaimenee äänet myrskyn,
viimein se vetäytyy
selvisit.

Metsän salaisuus

Havinaa,
rapinaa oksien.
Supinaa,
luonnonhenkien.

Värien kirjo,
juhlavaatteiden.
Ylväästi seisten,
juurilla tukien.

Ylle levittyy,
taivas ääretön.
Alla oksien,
suoja meille on.

Käy polulle
luottaen.
Koe luonto
ihmeellinen.

Istahda paikkaan
voimalliseen.
Tunne virta
voiman sen.

Hetken hiljaa
istuen.
Löydät viisauden
metsien.

Huuto

Sydän huutaa,
kuuletko?
Vie pois yksinäisyys
tyhjyys.

Etkö kuule sitä,
kuuletko?

Ota syliin ja keinuta.
Keinuta, keinuta
rakasta.

Niin herkkä ja hento,
voi särkyä se.

Kääri peittoon untuvien,
pitele tiukasti
suojassa sammalien.

Ymmärräthän,
se aarre on korvaamaton.